|
|||||||
 |
|||||||
Suomalainen ja puukkoTaiston artikkeleita ja kuvia puukoista:
| |||||||
|
|||||||
|
RUOTSINKIELISEN RANNIKKOALUEEN PUUKKO
Viime vuosina läntisten naapuriemme puukkokulttuuri on rantautunut myös meille varsin voimakkaana. Puukot eroavat maamme perinnemallistosta voimakkaasti kahvan alaspäin kaartuvalla muodollaan ja lähes kaikki puukot ovat pitkälti samankaltaisia malliltaan.
Nykyisin naapurimaissamme on saamelainen perinnepuukko saanut myös saman ”riippaperäisen” linjan ja vanha perinteinen malli on miltei kokonaan unohdettu. Toivottavasti tämä tyylisuuntaus ei saa laajaa suosiota meillä suomessa , sillä saamelaisten perinnettä pitää kunnioitta ja vaalia myös puukkojen osalta. Nämä rannikkoalueen puukot ovat kauniita ja hyvin valmistettuja, sekä taidokkaasti kaiverrettuja heloineen ja luuosineen. Näiden puukkojen perinnettä edustaa meillä ehkä kirkkaimpana tähtenä Erik Nylund, joka on myös voittanut hienoilla töillään useita palkintoja Fiskarsissa ja kirjoittanut myös kirjan puukkojen valmistamisesta. Usein näissä puukoissa tavataan ainakin läntisissä naapurimaissa damastitaottuja teriä, jotka on koristeltu terän sivuilta upeilla ja monimutkaisilla kuvioilla, mutta varsinainen leikkaava osa on vanhan Moran tekniikan mukaan laminoitu terän keskelle. Taitavaa tekniikka ja upeaa käsityötä onkin nähtävillä monissa tämän lajin puukoissa. Näiden puukkojen muoto ei välttämättä istu suoraselkäiseen ja ovaalin muotoiseen kahvaan tottuneille maamme puukon käyttäjille , mutta näilläkin malleilla on vankka valmistaja ja kannattaja kuntansa myös meillä. Siksi näille uusille ja upeille puukoille, jotka eivät kuulu maamme vanhaan perinnemallistoon, pitäisikin saada oma sarjansa myös kilpailuihin.
MERIMIESPUUKKO AHVENANMAALTA
Puukkoja on tehty aina tarpeen mukaan ja työhön soveltuvaksi. Aineet puukon valmistamiseen on otettu niistä tarvikkeista joita on ollut saatavilla. Merimies purjelaivassa on ollut ulkona maisista tarvikkeista, mutta hätä on keksinyt keinot vaikka puuta ja muita puukonrakennukseen tarvittavia aineita ei olekaan ollut käytettävissä. Tämä puukko puukko on eräs harvinaisuuksista maamme puukkokulttuurissa ja se on vielä kaiken lisäksi erittäin pystyvä mihin työhön hyvänsä.
Purjelaivojen aikakaudella oltiin merellä kuukausia, joskus tietysti työvälineet rikkoontuivat ja kuluivat loppuun, tai putosivat mereen. Piti keksiä jotakin tilalle. Puukon pään aine on ollut jo vuosituhansia puuta, tai jotakin muuta materiaalia, mutta merimies oivalsi sen syntyvän myös laivassa olevista aineista. Köyttä suuressa purjelaivassa oli varmaankin monta kilometriä ja siitä jäi aina pieniä pätkiä, kun tehtiin pleissauksia ja jatkettiin köysiä. Entisinä aikoina suurissa purjelaivoissa oli metallin käsittelyyn soveltuvat välineet, jolloin terän teko onnistui jopa merellä, mutta teriä sai hankituksi myös maista. Usein merimiehet ostivatkin terät välisatamista, tai ottivat niitä mukaan matkalle lähdettäessä kotisatamasta. Puukon teko olikin sitten kiinni vain omasta osaamisesta, työvälineistä ja oivalluksesta.
Puukon pää köydestä
Kun laivassa oli puuta rajoitettu määrä, piti puukon päähän käyttää jotakin materiaalia, jota oli tarjolla runsaasti. Sellainen materiaali oli tietenkin köysi, jota laivassa oli paljon. Joku on joskus miettinyt pitkään, miten siitä voi rakentaa puukon pään. Kuitenkin oivallus on ollut varsin hyvä, sillä köydestä valmistettu puukon pää on jopa hyvin käteen sopiva ja vieläpä miellyttävä tuntuinen työskenneltäessä. Pää on valmistettu noin tuuman paksuisesta köyden pätkästä, joka on 11 cm pitkä ja kiristetty pellavaisella lankapunoksella. Punos on erittäin tiukka ja pistääkin miettimään, miten puukon rakentaja on sen tehnyt, sillä vähänkin köysien kanssa puuhaillut tajuaa tuon mittaisen köyden pätkän leviävän käsiin hetkessä. Arvelenkin alkuasetelman olleen hiukan pitemmän ja sitten siitä on liika leikattu pois.
Terän istutus on salaperäinen
Jos miettii köyden pätkää, joka on noin kämmenen levyine ja siihen pitäisi istuttaa terän ruoto tukevasti ja tiukasti, niin tuleekin tavalliselle puukkosepälle harmaita hiuksia. Saamassani puukossa terä istuu todella tiukasti ja puukon pää on ilmeisesti käsitelty jollakin aineella, joka sitoo terän ja koko pään yhdeksi kokonaisuudeksi. Mietityttää vain, miten terän ruoto on saatu paikalleen ja täysin suoraan köydestä tehdyn pään sisälle. Puukko on kuitenkin erinomainen osoitus osaamisesta ja erilaisten materiaalisen käsittelystä.
Terä on hyvää hiiliterästä
Terä on hyvin lämpökäsitelty ja hyvää hiiliterästä. Terän vasemmalla puolella on valmistajan nimi Berkeman, joka ei sano minulle mitään, mutta luulisin sen viittaavan jonnekin lännen suuntaan, tai sitten jopa suoraan Ahvenanmaalle. Olen vuollut puukolla erilaista puuta hyvällä menestyksellä ja sillä onnistuu myös vaativat työt, kuten puisen linnun siipihommat. Terä on valmistettu 3,5 mm paksusta teräslevystä, mutta aikoinaan nämä terät olivat varmaankin sepän takomia tekeleitä, jotka olisivat nyt keräilijöiden himoitsemia yksilöitä. Olisikin mukava saada lisää tietoa kyseisen puukon historiasta ja valmistuksen saloista.
Todellinen erikoisuus maamme puukkokulttuurissa.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta puukko on oivallinen taideteos suomalaisen puukon rintamalla. Puukkoja on valmistettu vaikka mistä materiaalista, mutta vain tämä malli on saanut osakseen hamppuköydestä valmistetun pään ja se tekee siitä erikoisen ja mielenkiintoisen. Myös köyden merkinnät, jotka käyvät ilmi sen punosten keskellä olevista värillisistä langoista saavat historian havinaa aikaan. Entisinä aikoina köysi punottiin siten, että sen keskelle jäävä lanka kertoi mihin tarkoitukseen köysi oli tarkoitettu, tai sitten siitä voitiin katsoa milloin se oli tehty. Tässä puukossa on tumman siniset langat köysipunosten keskustassa. Monista tiedusteluistani huolimatta kukaan ei ole pystynyt kertomaan niiden merkitystä tarkasti, mutta Ahvenanmaan Lappo saaren merimuseon johtaja Taisto Jalamo kertoi niiden ilmaisevan köyden käytön, tai valmistusajankohdan, joka tässä puukossa kuulemma viittaa jonnekin 1700-luvun Ruotsin laivaston suuntaan.
Tuppi käsin parkittua naudan nahkaa
Tupessa ei ole tavallista suomalaista terää tukevaa ja kantajaa suojaavaa lestaa, mutta se on tehty paksusta käsin parkitusta naudan nahasta. Tuppi on ommeltu puskusaumalla ja sen kannike on punottu ovelasti tupen ympäri. Kannike on tehty kahdesta nahkaisesta viilekkeestä ja lopuksi ne kiertävät kerran tupen sisäpuolelta ulos. Punos muodostaa kauniin koristeen tupen yläosaan, jolloin mitään muuta koristetta tuppi ei kaipaakaan. Kokonaisuus on kaunis ja käyttökelpoinen, sillä puukko voidaan sijoittaa tuppeen kummin päin hyvänsä, koska tuppi on symmetrinen. Tämäkin seikka juontaa juurensa vanhoilta ajoilta. Jos ajatellaan miestä kymmenien metrien korkeudella mastossa tuulien tuivertaessa, niin ei ehkä ole aikaa katsoa miten päin puukon tuppeen työntää.
NYKYISET TEHDASPUUKOT
Puukkojen valmistus teollisesti on meillä edelleenkin voimissaan, vaikka monia aikanaan kuuluisiksi tulleita tehtaita on pannut ”pillit pussiin” jo aikoja sitten. Vanhimpana vahvasti porskuttaa edelleen Iisakki Järvenpään puukkotehdas Kauhavalla. Tehdas täytti viime vuoden lopulla 130 vuotta, joka on erittäin kunnioitettava saavutus millä teollisuuden alalla tahansa. Tehdasta johtaneet ihmiset ovat osanneet katsoa tulevaisuuteen ja tehdä oikeita valintoja kulloisenkin tilanteen mukaan. Iisakki järvenpää on harrastajille ja puukkojen käyttäjille tuttu nimi pitkin maailmaa, niin vanhojen korupuukkojen, kuin myös nykyisten mallien osalta, joita tässä koosteessa on käsitelty jo aikaisemminkin. On vaikeaa nykyisin, jopa sata vuotta jälkeenpäin asetella eri aikoina toimineet valmistajat aikajärjestykseen. Mutta, vieläkin toimivia yrityksiä voi jo helpommin lähestyä. Kauhavalla toimiva Laurin Metalli on vieläkin erittäin vahvasti puukkoteollisuuden piirissä työtään tekevä yritys. Yritys perustettiin jo 1918 Eino Laurin toimesta valmistamaan puukkoja kauhavalaiseen tapaan. Tuolloin oli paikkakunnalla vahva puukkoja tekevä ammattikunta ja siksi Eino Lauri oivalsi, että suuritöisten helojen tekeminen olisi hyvä tapa ansaita leipänsä. Hän lähtikin kehittämään helatekniikkaa ja onnistui siinä niin hyvin, että tänäkin päivänä Laurin Metalli valmistaa suurimman osan maamme puukkoteollisuuden heloista. Vuonna 1923 syntyi perheeseen poika, joka sai nimekseen Lauri, josta nimestä firma tunnetaan edelleenkin. Mies kasvoi ja vahvistui, mutta sota tuli nuorukaisen eteen. Sotareissulla vierähti 5 vuotta, mutta onneksi hän selvisi vaikeasta ajasta hengissä. Tehtaan toiminta jatkui sodan jälkeen isän ja pojan yhteistyöllä. Myöhemmin Jouko Lauri sai perheeseensä pojan, joka ristittiin Timoksi. Timo Lauri siirtyi tehtaan johtoon 80 luvun puolessa välissä ja jatkaa työssä edelleenkin. Teriä alettiin valmistamaan laajemmin jo 70 luvun alussa, mutta ne tahkottiin alihankkijalla. Myöhemmin tehtaalle hankittiin omat koneet, joilla tämä tarkkuutta vaativa työ voitiin tehdä itse. Laurin Metalli on nykyisin varsin elinvoimainen ja aikaansa seuraava yritys, joka tuotteet välähtelevät monilla iltanuotioilla ja kulkeutuvat laadukkaina tuotteina maamme puukkoja valmistaville yrityksille. Kolmantena ikänsä puolesta, mutta suurimpana maassamme on Janne Marttiinin puukkotehdas Rovaniemellä, jonka tuotteet ovat myös tulleet laajalti tunnetuiksi maailmalla. Tehtaan toiminnan katsotaan alkaneen 30 luvulla, jolloin Janne Marttiini valmisti puukkoja ja kävi myös itse ne kauppaamassa pitkin laajaa Lapin maata. Sota-aikana puukot tekivät kauppansa hyvin silloisille aseveljille, eli Saksan sotilaille ja ehkä siinä olikin syy, miksi kuuluisaksi tullut tehdasrakennus säästyi pahemmilta tuhoilta Lapin sodan aikana. Nykyisin tehdas toimii Rovaniemen teollisuusalueella, mutta vanha ja upea tehdasrakennus on saatettu vanhaa puukkokulttuuria esitteleväksi museoksi, joka löytyy helposti Arktisen museon yläpuolelta. Kuvassa oleva mainio Ilves puukko oli aikoinaan lähes ”joka pojan” työkalu ja hyvällä terällä varustettuna se palvelee monia edelleenkin. Puukosta valmistettiin aikoinaan 24 cm terällä varustettua mallia, joka palveli samalla leukun virkaa, mutta kapineella voi myös hyvin veistellä ja tehdä vaikkapa lihan leikkuuta porohommissa. Kuhmoisissa toimiva puukkoseppä Heimo Roselli on miltei jokaiselle alan ihmiselle tuttu. Pääasiassa perheen voimin toimiva puukkopaja on tuottanut maailmalle persoonallisia kuraksia jo monta kymmentä vuotta. Tuotteet ovat edelleenkin haluttuja ja paljon keskustelua herättänyt UHC teräs puukonvalmistuksessa on meillä suomessa lähtöisin Rosellin pajasta.
Pienempiä perheyrityksiä maassamme on karkeasti arvioiden parisenkymmentä. Samoillessaan vaikkapa perinteisillä Riihimäen Erämessuilla, voi kohdata yllättäen puukkoja monissakin myyntikojuissa. Puukkojen valmistus pienessä yrityksessä ja perhepiirissä on saanut uutta jalansijaa muitten tuotteiden ohella, sekä joskus pontimena on ollut parin viikonlopun mittainen suomalaisen puukon rakennuskurssi, jonka perusteella on lähdetty luomaan omaa mallistoa. Tehtaissa valmistetut puukot ovat tietysti niitä tehdasmaisesti valmistettuja työkaluja, mutta niitä tarvitaan ja jos joku tarvitsee puukkoa tavallisiin hommiinsa mökillä, retkeillessään, kalastaessaan tai metsästyksessä, niin hyvä ja edullisin vaihtoehto on hakea puukko kaupasta. Sillä tulee toimeen varsin hyvin, varsinkin jos terä on kunnollista hiiliterästä ja karkaisu kohdallaan. Pienenä murheena tuntuu olevan monilla terän ruostuminen. Kumma juttu vain on se, että itse olen aina käyttänyt hiiliteräksistä puukkoa ja puukkoni ei ole koskaan päässyt ruostumaan. Pitääkö puukko tosiaan laitaa tuppeensa sitä siivoamatta ja kuivaamatta vaikka kalojen perkaamisen jälkeen? Lohdutuksena niille joiden puukkojen terät ruostuvat on se, että useimmat tehtaat valmistavat myös ruostumattomilla terillä tehtyjä puukkoja. Kuitenkin oman ja monien muiden kokemuksen perusteella voi päätellä näiden olevan terän osalta huonompia verrattuna perinteiseen hiiliteräkseen. Oma lukunsa on ulkomailta tulleet ns. halpapuukot. Ensimmäisenä varmaankin maahamme rantautuivat naapurimme Ruotsin Morapuukot eri valmistajien tekeminä.
Puukko olikin aikoinaan varsin hyvä työpuukko laminoidun teränsä ansiosta. Hyvin käteen sopivana ja ilmeisesti Telemarkin mallia jäljittelevänä , sekä varsin pitkälti myös Kainuun Tommia muistuttavana se sopi myös suomalaiseen käteen. Puukkotehtaamme olivat pienessä ahdingossa, sillä jotakin piti keksiä vastapainoksi. Syntyikin nopeasti muovipäisiä ja tuppisia puukkoja, jotka myytiin edelliseen hintaan. Oma lukunsa on nykyisin Kiinassa tai Intiassa valmistetut tuotteet. Nykyisin lähes mitä tahansa voidaan valmistuttaa näissä itämaiden halvan työvoiman maissa ja jos puukon ulosmyyntihinta on 2 euroa, niin voi vain päätellä paljonko niiden tekijät saavat siitä itselleen, sillä maamme kauppias ottaa hinnasta ainakin puolet. Globalisoituminen on aikamme johtavia termejä, mutta onneksi se ei ainakaan vielä tunnu heijastuvan vahvasti näiden tuotteiden laatuun.
KAUPUNKIEN JA PITÄJIEN NIMIKKOPUUKOT
Sotien jälkeen maamme alkoi hiljalleen vaurastua ja myös turismi nosti päätään. Matkustettiin uusiin ja kiinnostaviin kohteisiin. Piti myös saada jotakin näytettävää naapureille matkan varrelta. Olihan jo keksitty paikkakuntia hehkuttavat auton takalasiin, tai matkalaukun kanteen liimattavat tarrat, mutta kunnon suomalainen puukko varustettuna paikkakunnan tunnuksella oli sentään jotakin, jonka voi näyttää naapurille matkalta palattuaan. Puukkoja alettiinkin valmistaa varsinkin Kauhavalla silloin työtään tekevissä puukkotehtaissa. Näitä puukkoja tavataan nykyisin keräilijöiden kokoelmissa ja joskus niitä on harvakseltaan myytävänä netin huutokaupoissa. Puukot edustavat perinteisiä ja lähinnä kauhavalaisia malleja, mutta varustettuna tilaajien haluamilla kaiverruksilla. Tässä artikkelissa puukot eivät ole minkäänlaisessa ikäjärjestyksessä, vaan olen kirjoittanut muutamista malliksi ja myös tietynlaiseksi kiihokkeeksi puukkojen valmistajille.
PÄLKÄNEEN PITÄJÄN PUUKKOSARJA
Pälkäne on vanha ja elinvoimainen Pirkanmaan pitäjä. Sen historia on myös varsin värikäs ja täynnä kohtaloita, jotka ovat vaikuttaneet suuresti maamme asioihin ja historiaan. Puukkosarjan synty lähti liikkeelle erään paikallisen matkamuistoja myyvän yrittäjän ajatuksesta. Olin pitänyt jo useita suomalaisen puukonvalmistuksen kursseja synnyinpitäjäni Pälkäneen Kansalaisopistossa, kun poikkesin tässä liikkeessä ja asia tuli puheeksi. Asia kiinnosti minua kovasti jo pelkästään historiallisessa mielessä ja aloin miettiä yhtymäkohtia paikkakunnan historian ja puukon välillä ja niitähän löytyi heti enemmän kuin tarpeeksi
Kloppi puukko
Kotiseudullani Pälkäneellä on aina kutsuttu alle rippikouluikäistä poikaa ”klopiksi” tai myös ”nöösipojaksi”. Kuitenkin miltei jokaisen klopin vyössä aikoinaan sotien jälkeen killui tuppiroska, jossa piileskeli jonkinlainen teräkalu. Usein se oli vaarilta käyttämättömäksi jäänyt ja puoliksi loppuun tahkottu puukon tapainen. Näitä vanhoja asioita miettien suunnittelin pienen, mutta kuitenkin toimivan käyttöpuukon, joka on puhdas Suomalainen talonpoikaispuukko.
Puukon terä on noin 65 mm pitkä ja hyvää hiiliterästä. Puukko on vanhaan tapaan ilman heloitusta, mutta varustettu visakoivusta tehdyllä tukevalla kahvalla. Puukon turvallinen kantaa ja lestalla varustettu tuppi on perinteistä kasviparkittua naudan nahkaa, jota tavallisesti kutsutaan ”härän” nahaksi, sillä nämä otuksethan vaihtavat aina sukupuolta sitten kun ne on teurastettu. Tupessa on Pälkäneen aikaisempi ja upea koulukukko vaakuna, jonka käyttöoikeuden sain puukkoja varten kunnanhallitukselta sitä anoessani. Tupen peilissä ilmaistaan puukon nimi, eli Kloppi. Samat leimaukset ja ominaisuudet ovat myös muiden mallien tupissa, paitsi puukon nimi on tietysti toinen, mutta materiaali samanlaista nahkaa.
Medelplan oli eräs Pälkäneen kuuluisuus
Ison vihan aikana Pälkäneellä tapahtui paljon suuria asioita. Kostian virran taistelu 1713 oli eräs merkittävimmistä tapahtumista ja pian sen jälkeen Daniel Medelplan muutti Pälkäneelle Kukkolan Taurialan kylään ja veisti puukolla puuhun aapisen painolaatat. Aapista painettiin vuonna 1719 muutamia satoja kappaleita, joista viimeinen tunnettu kappale tuhoutui Turun suuressa palossa ylipiston mukana 1827. Tämä asia, jos mikä sai ajatukset kiertämään puukkoihin paneutuneen sieluni sopukoissa ja niin seuraava malli onkin nimeltään tietysti Medelplan.
Puukko on täysiverinen suomalainen puukko, jossa on visakoivusta valmistettu messingillä heloitettu kahva ja tasapainona on kahvan yläosassa Pälkäneen vaahterasta tehty selvästi erottuva osio, joka on rajattu koristeheloilla. Puukon terä on taotulla pinnalla hamaran osuudelta ja pituudeltaan normaalia käyttöpuukkoa edustava, eli noin 95mm pitkä.
Kostian tapahtumat ovat vahvaa maamme historiaa
Iso viha piiskasi meitä suomalaisia pahasti, mutta se jätti myös jälkeensä palavan halun oman itsenäisen maan syntymiseksi ja vieraan vallan ikeestä irtautumiseksi. Kului kuitenkin reilu sata vuotta ennen kuin asia toteutui. Kostian tapahtumat ovat vieläkin vahvasti historian lehdillä ja niitä kunnioitetaan kotiseudullamme edelleen. Myös Kostian historia vaatii ehdottomasti oman nimikkopuukon.
Puukko on toteutettu uushopeisilla heloilla ja se edustaa vahvaa ja suoraselkäistä suomalaista mallia, joka on työhön pystyvä ja kaunis katsella. Terä puukossa on 95 mm pitkä ja valmistettu hyvästä hiiliteräksestä, sekä puukon pään aineena on Pälkäneen vaahteraa ja muistutuksena vieraan vallan vaikutuksista siivut tummaa ulkomaan puuta, eli Wengeä . Nämä kolme puukkoa edustavat käyttöön tarkoitettuja työvälineitä, joilla kaikki tavallisen tallaajan puukkoa vaativat hommat onnistuvat mainiosti kalareissuilla, metsästyksessä, askartelussa, retkeilyssä ja vaikkapa lasten partiohommissa. Kaikkien puukkojen päiden pintakäsittely on tehty mehiläisvahasta valmistetulla aineella, jota tarpeen tullen voi lisätä puukon päähän ja jälleen se on kuin ”sorsan selkä” , eli puukon kahva hylkii vettä ja likaa.
Pälkäneen juhlapuukko
Kun puhutaan juhlasta, niin mieleen putkahtaa monia asioita. Kuitenkin meidän tavallisten ihmisten suuria juhlia ovat eläkkeelle lähtemiset, merkittävät syntymäpäivät, häät ja valmistuminen vaikkapa omaan elämän uraan. Entisinä aikoina puukko on ollut aina suomalaisen ensimmäinen apu ja viimeinen hädän turva, mutta nykyisin se on myös mainio tapa ilahduttaa ystävää tai pitkään virassaan palvellutta virkamiestä. Puukon lahjoittaminen onkin tullut nykyisin varsin yleiseksi tavaksi ja varsinkin jos sen saaja on metsämiehiä, tai muuten puukkoa harrasteissaan käyttävä ihminen. Monet maamme kunnat ovatkin ottaneet tavakseen lahjoittaa paikkakunnan historiallinen puukko mm. työelämästä eläkkeelle lähtevälle, jos sellainen on saatavilla.
Synnyinpitäjäni Pälkäneen Juhlapuukko on suunniteltu suomalaisen puukkoperinteen ylväitä muotoja noudatellen korkealuokkaiseksi taidekäsityön helmeksi ja siinä heijastuu maamme suoraselkäinen, sekä rehellinen kansan kuva. Puukon on melko suurikokoinen , eli 27 cm pitkä ja sen hiiliteräksinen terä on vanhaa kansan juhlapuukkoperinnettä noudatellen 15 cm mittainen. Koko helahoito puukon ollessa tupessaan on 32 cm mittainen. Puukko tuppineen on varustettu uushopeasta valmistetulla muinaisketju kannikkeella ja se päättyy perinteiseen ”hakaneulaan” , jolla upea tuppiroska ripustetaan vyölle kaiken kansa nähtäville. Kaikki puukon päässä käytetyt metallit ovat myös uushopeaa puukon tuohiseen päähän tehtyjä sorkoupotuksia myöten. Sorkoupotus tuntuu hämäläisestä oudolta termiltä, mutta se tarkoittaa koivun tuohen liuskoista valmistettuun puukon päähän upotettua metallikoristelua, joka muodostuu jopa sadoista 0,1 mm paksusta ja noin 3mm leveästä metallinauhan palasista. Koristeet naputellaan tuoheen vasaralla ja tämä koristelutapa syntyi jo yli satakolmekymmentä vuotta sitten Kauhavalla. Tuppi on käsityönä ommeltu ja nyylattu näyttäväksi kokonaisuudeksi. Puukko soveltuu hyvin vaikkapa pajupillin vuolemiseen lasten ihmeteltäväksi, mutta yhtä hyvin se käy myös hirven nylkemiseen. Kuitenkin useimmat puukot päätyvät suvun aarteistoon ihailtaviksi. Puukon saa myös hopeaheloitettuna ja virallisilla Tukesin jalometallileimoilla varustettuna. Kaikki juhlapuukot on numeroitu valmistumisjärjestyksessä. Pälkäneen pitäjän puukkosarja lienee ensimmäinen kokonaisuus maassamme, joka lisäksi on ideoitu historiallisista lähtökohdista. Lisää tietoa puukoista saa kirjoittajalta vaikkapa info(at)taistokuortti.com osoitteella, tai puhelimella 0400-643206.
LEIVONMÄEN PUUKKO
Pitäessäni puukonvalmistuskurssia Joutsan kansalaisopistossa, paikalle saapasteli myös mies, jonka seinällä koreilee upea suutarimestarin kunniakirja. Siihen on kirjoitettu suurin kirjaimin Teuvo Savolainen. Tuli todistetuksi, että jos mies osaa valmistaa vaikkapa lapikkaat, niin myös hyvä puukko syntyy helposti. Savolainen teki oman pajan ja puukkoja alkoikin tulla tiuhaa tahtia, sekä pian myös kotipitäjä sai oman nimikkopuukon.
Puukko edustaa muodoltaan varsin nykyaikaista mallia hiukan kaarevalla linjakkuudellaan, ja yläpäätä kohti levenevällä kahvalla. Puukossa on kaksinkertainen alahela ja kahva on kaunista loimukoivua, sekä tumman ruskeaksi petsattu. Käsin taottu terä on 83 mm pitkä, joka tekee siitä oivallisen työpuukon mihin työhön tahansa. Tuppi onkin sitten jo suutarimestarin osaamisen näyte. Käsin ommeltu sauma kulkee tupen keskellä kuin rautatie ja nyylausten rihloissa ei ole sanomisen sijaa. Tuppi on sävytetty puukon pään väritykseen tumman ruskeaksi, vain peili on punainen. Peilissä on Leivonmäen vaakuna, jossa Leivonen päristelee siivet kohotettuna ja toinen jalka kohotettuna kevään riemuihin.
SAVONLINNA PUUKKO
Puukkoseppämestari ja vuoden 2009 Suomen Puukkosepän arvonimeä kantava Arto Liukko Savonlinnasta ei ole tuntematon tekijä maamme puukkojen alueella. Hänen oivalluksenaan syntyi myös kotikaupungin nimikkopuukko.
Se edustaa selkeää suomalaista puukkomallia ja linjakkuutta. Puukko on varustettu visapäällä ja erikoisella ylähelalla, josta puukon tunnistaa helposti. Hela on valettu Olavinlinnan tornin yläosaa muistuttavaksi ja ampuma-aukot kiertävät helan ympäri. Mainio ylähela tekee puukosta lievästi kokopontisen, joka ominaisuus sopii mukavasti kokonaisuuteen ja käteen. Parikymmentä senttiä pitkä ja 95mm terällä varustettu puukko on samalla mainio työpuukko ja lisäksi oivallisella hiiliterällä varustettu. Käsin ommellun tupen somisteena on ”linnan pässin muotokuva” ja peilin päällä pihlajanlehtikuviot, jotka molemmat heijastavat myös linnan ja kaupungin vanhaa historiaa.
POGOSTAN ELI ILOMANTSIN PUUKKO ON KARJALAN KAIKU
Noin puoli vuosisataa sitten perusti Lauri Huurre Ilomantsiin pajan ja alkoi valmistaa kokopuisella tupella varustettua puukkoa viikatteiden ohella. Paja alettiin pian tuntea Pogostan pajan nimellä. Terät hän teki vanhoista raamisahan teristä ja puukon heloitus on kuparia, joka ainakin meillä heloituksessa on varsin harvinainen metalli. Hän kehitti tupenvalmistukseen oman systeeminsä, jolla puuta ei tarvinnut halkaista, vaan tuppi syntyi visakoivun yhdestä kappaleesta.
Olen päässyt kerran näkemään kyseisen laitteen, josta mielellään käyttäisi nimitystä ”vempele”, mutta sillä kuitenkin on jo vuosikymmenet tehty yksipuiset tupet. Laite on myös sen verran salainen, että siitä ei saanut ottaa kuvaa, tai julkaista sen toiimintaperiaatetta. Lauri Huurre menehtyi sairaskohtaukseen ja hänen poikansa Mauri jatkoi kysyttyjen puukkojen valmistamista. Kohtalo vei kuitenkin myös hänet ”manan majoille” muutaman vuoden jälkeen ja paja jäi tyhjilleen. Kuparihelaisia puukkoja oli kuitenkin syntynyt melkoiset määrät ja nykyisin ne ovatkin keräilijöiden haluttua tavaraa. Puukon terästä voi lukea valmistajan nimen hapolla etsattuna ja puukon nimen Karjalan Kaiku. Paja sijaitsee miltei Ilomantsin keskustassa ja tyhjänä se oli vain rasite kunnalle. Kerran tapasivat toisensa Ilomantsin kunnanjohtaja ja Urpo Parviainen, joka oli tehnyt metsurin hommia ja ajanut ns. motoa, jolla puita puitiin kuormattavaksi tehtaille. Keskustelu siirtyi tyhjään pajaan ja pian Urpo Parviainen olikin pajan isäntänä. Turhaa miestä hommaan ei tullutkaan, sillä perinteisen Karjalan Kaiku puukon valmistaminen lähti ripeästi käyntiin ja perinne jatkuu edelleen. Urpo Parviainen on ideoinut myös upeita uusia malleja ja pitänyt ansiokkaita raudan valmistuksen näytöksiä mm. Fiskarsin Puukkopäivillä ja Möhkön vanhalla ruukilla.
TEISKON PUUKKO
Veljekset Raimo ja Mika Järvenpää innostuivat puukkojen valmistamisesta muutamia vuosia sitten ja ovat käyneet myös lukuisia kursseja alalta. Kotipitäjä Teisko kiinnosti myös puukon osalta ja kotiseutu puukko ideoitiin jo 2005.
Puukko on puolipontisella visapäällä varustettu ja alahelana on messinki. Terä on taottu hiiliteräksestä ja tarkoitettu turhaa hienostelematta kovaan käyttöön. Puukko istuu mukavasti käteen ja vuoleminen sillä onnistuu mainiosti. Tuppi on jämäkkä ja varustettu kaksi puoleisella lestalla. Teisko seuran suostumuksella tupen yläosaa koristaa pitäjän vanha vaakuna ja peilissä on kolme lehdykäis kuviota. Molemmat osiot on väritetty vihreiksi ja ne antavat ruskealle tupelle mukavan vastapainon. Kokonaisuus on näyttävä ja puukkoja onkin valmistettu turistien iloksi jo melkoisia määriä. Tässä yhteydessä pitää muistaa myös vanha sanantapa Tampereen seudulta, eli mennään ulkomaille Teiskoon ja ollaan turisteja. Paikkakuntapuukkoja löytyy monilta seuduilta, mutta tässä muutamia malliksi ja uusia on varmasti tulossa, kunhan puukkosepät heräävät horroksestaan. Tämä esitykseni on melkoinen ”tynkä” suomalaisesta puukkokulttuurista, mutta toivottavasti tästäkin on apua puukkojen harrastusta aloittelevalle tekijälle ja keräilijälle. ©copyright Taisto Kuortti | |||||||
|
|||||||
